Moni varmaan tietää että jos sydämmessään haluaa jotain ja päässään tietää että ei ehkä kannata niin sydän on usein se joka kuitenkin päättää?
Mulla on käynyt näin monestikkin..Esimerkiksi Donna, sehän oli raaka ja kaikkea muuta mitä piti, mutta mun sydän ei ois kestänyt jättää niin suloisen näköistö eikä kuitenkaan ilkeää vaan pelokasta hevosta sellaiseen paikkaan..
No Leimu periaatteessa myös..Ei se muhun silleen ekana iskenyt mutta tunteet sanoi että tää tai ei mitään ja ei ole tarvinnut katua.
Tämä postaus tuli nyt lähinnä siitä mieleen kun olen nyt 3 kertaa koittanut lähteä ostamaan kiltin ja valmiin varman hevosen jonka kanssa harrastaa ja kisata ilman että saa kokoajan miettiä..
Ensin tuli Lassi, no joo sehän oli kipeä silloin kun ongelmia oli mutta silti(ja kuulin että oli ratsastuskoulussa heitellyt ratsastajia alas,mutta ei se mun päätökseen vaikuttanut..)
Sen piti olla varma valmis ja hyvä kisahevonen mulle, no mua se vei kisoissa ku pässiä narussa :D
Donna on ehkä pahin näistä, etsin varmaa ja valmista hevosta mulle JA julialle, tallille tulee Donna:D
Mutta kun se iskee niin iskee..Ja olihan se kuitenkin hevonen joka opetti vaan niin paljon..
Mutta sitten päästään Rodeen, etsin varmaa hevosta joka ei tee mitään jalkani takia.
Saan kuulla että se on laiska ja saattaa pukittaa (ja pidän enemmän reippaasta ja etsin hevosta joka ei pukita) no mitä teen. Menen koeratsastamaan ja ihastun ruunaan koska se on iso ja tykkään sen hypystä.
Vähän aikaa kuluu ja saan varman herran kotiin, pukkia tulee silloin tällöin, no nyt keväällä pukkia tulee vähän enemmän, mitä mietin?
Hei no mikäs tässä, projekti ratkaistavkasi, herkkä hevonen nyt lähdetään selvittämään miksi pukittaa!
Eli siis kun sydän sanoo joo niin järki tulee perässä mutta kun mä en sydämmessäni halua mitää helppoa pullamussua niin ei mulla ole ollutkaan yhtään sellaista :D
Vaikka mä etsin sellaista niin saan tällaisen.
En tiedä onko tässä nyt päätä tai häntää, mutta mietin vain itsekseni tällaista..Esteillä Rode syttyy kunnolla ja menee varmaan aikaa ennen kuin sen radalla hallitsen, ja hain hevosta jonka kanssa pääsisin isommille radoille aika nopeasti, no ei mulla ole kiire, Roden luonne on ihana ja varmasti pukitteluun joku syy ja se tässä kiehtookin jotenkin että nyt lähdetään etsimään syy. Ja mitä nyt hevosta tunnen niin syy voi olla vaikka että suitset painaa vähän korvaa tai satula ei olekkaan 100% sopiva.
Eiköhän nä ongelmat tästä ratkea.
Ja vaikka Leimukin on nykyään erittäin kiltti on sillä sellaisia päiviä että sitä saa oikein jarrutella kunnolla ja nauraa herran rodesarjoille :D
Mutta tylsäähän se olisi jossei hevonen ikinä mitään tekisi..voi olla että tä on jonkun mielestä jopa sairasta, mutta en nyt tarkoitakkaan että toivoisin hevosen olevan kipeä vaan juurikin sitä että haluan että sillä on jotain omia juttuja joskus eikä aina vaan samaa raahustamista päivästä toiseen ilman yhtään säpsähdystä,pukkia tai energisyyttä.
Ja siksi tykkään Folkeakin mennä kun välillä säikkyy ja välillä pomppii mutta usein tosi kiva muttei anna mitään ilmaiseksi..mä vaan tykkään sellaisista hevosista vaikka koittaisin päättää et haluan vain kiltin varman ja valmiin:D
Ihana postaus! Ymmärrän täysin ajatuksesi ja ajattelet ihailtavasti :) Olet mielestäni auttanut hevosia juuri tällä ajattelulla ja antanut niille hyvän elämän.
VastaaPoistaJatka samaan malliin ja odotellaan mielenkiinnolla Roden pukkien syyn selviämistä! Onnea projektiin! Kivaa kun postaat useasti :P
Kiitos ihanasta kommentistasi!:) ja ihana kuulla että ajattelet noin. Juu syy kyllä selvitetään ei mikään hevonen ole luonnostaan tuollainen ! Ja joo nyt on postauksi luonnoksissakin odottelemassa:)
Poista