Muistelua..

Selasin tossa vanhoja kuvia ja tuli mieleen syksy 2012..
Kun olin niin lähellä menettää Leimun.

Moni pidempään lukenut varmaan muistaakin sen ajan..
Ensin oltiin Julian kanssa normaalisti tallilla. Olin kai jo ratsastanut ja Julia meni selkään, ei ollut satulaa..Yhtäkkiä ilman varoitusta Leimu "kaatui" maahan (Julia ehti alta pois) ja meni piehtaroimaan, käskettiin heti ylös, hetken kuluttua uudelleen..Molemmat yhteen ääneen "ÄHKY"

No siitä alkoikin sitten aika kun oltiin molemmat tallilla enemmän ja vähemmän 8-12h päivässä yöllä ja päivällä vaan kävelyttämässä hevosta.

Muistan että boksia ei tarvinnut siivota kuin kerran 3 päivässä koska ei kakannut juuri  yhtään..
Ei syönyt eikä juonut kunnolla..oli todella vaisu ja kipeä..Se käytiin 2-3 kertaa letkuttamassa ja sanottiin että menee paremmaksi..ei mennyt..

Mä ja Julia nukuttiin -20 asteen pakkasessa autossa (tai no ei kyl pystytty nukkuu ku huoli oli kova) jotta päästiin käymään 15min välein katsomassa onko hevonen ylhäällä..30 min välein taluteltiin vuorotellen,.

Yksi ilta vai oliko se aamu.. sitä en muista lähdettiin Viikkiin äidin ja Janinan kanssa..Ajateltiin että saa nähdä tuleeko se hevonen enää sieltä takaisin..Siellä sitten todettiin vatsahaavat jotka siis aiheuttivat ähkyjä..Hevonen jäi klinikalle nesteytykseen..

Seuraavana päivänä sanottiin että mennyt parempaan ja haettiin Leimu kotiin..
Ja samana iltana taas ähky..Äiti soitti Viikkiin ja ne sanoi että voisi olla armeliasta lopettaa 2 viikkoa ähkyillyt hevonen..

Mutta mä ja Julia ei suostuttu! Me sanottiin että jos 3päivään ei mee paremmaksi niin sitten mutta ei vielä.
Jatkettiin taluttelua ja oltiin hevosen kanssa miettien että tässäkö tää nyt oli...onko nää viimeiset hetket herran kanssa..
3päivän päästä tapahtui kuitenkin ihme!
Herra oli ihan eri ilmeellä ja suostui syömään..kakkasikin pian..OLTIIN PÄÄSTY PAHIMMAN YLI!

Siitä se sitten lähti paranemaan vihdoin pikkuhiljaa, mutta jos oltaisiin luovuteettu kun ell sanoi että olisi armeliasta niin herraaa ei enää olisi, mutta me ei annettu periksi ja edelleen pippurinen herra on menossa mukana pirteänä ja iloisena!


Toivon että tuota ei tarvitse enää koskaan kokea..en nukkunut sen 2 viikon aikana kuin alle puolet normaalista..

Oli pakko tulla kertomaan tänne niin onpahan muistona..ja jos joku uusi lukija ei tiennyt tätä..

Onneksi Leimu on edelleen täällä ja toivottavasti vielä monta vuotta<3

Julia muistaa tän ajan myös niin hyvin, ja ilman juliaa en varmaan olisi jaksanut..Ja yhdessä me selvittiin tästä !:)